Pilke vietti 4-vuotissynttäreitään 9.10. asianmukaisin juhlallisuuksin. Milja oli tehnyt meille ihmisille hienon juustokakun
Hmmh, noh. Päivänsankari tekee tarkastuksen laadusta ..
Koirille tarjoiltiin omat leivosannokset
Hyvältä maistuu, sano Pilke!
5.6. tiistai-iltana oli Jankk:n tokokoe. Riikka ja Pilke osallistuivat alokasluokkaan. Ilta oli pitkä kun suoritusvuoro oli kaikista viimeisenä… Mutta odotus palkittiin kun suoritus meni hyvin ja se ykköstulos on nyt plakkarissa ja voi suunnata katseet oikeasti sinne avoimeen luokkaan.
Tuomarina oli Marita Packalén ja pisteitä kertyi yhteensä huikeat 195. Se oikeutti myös kunniapalkintoon ja luokkasijoitus oli 2/17!
Osasuoritukset
luoksepäästävyys 10
paikalla makaaminen 10
seuraaminen kytkettynä 9
seuraaminen taluttimetta 9,5
maahanmeno 10
luoksetulo 10
seisominen 10
estehyppy 10
kokonaisvaikutus 9
Yhteensä 195p/1-tulos/KP/sijoitus 2/17. Hienoa Riikka ja Pipa!
Paikallaoloa ei ole videolla, mutta siitä mainittakoon, että vaikka maahan meno oli hieman tahmeaa (vaati useamman käskyn, shhhh!), niin Pilke pysyi paikoillaan, vaikka vieressä oli haukuskeleva issikka, joka lähti loppuvaiheessa liikkeellekin. Jes!
Nyt on koko koirajengi kasassa! Pilke palasi kotiin, mukanaan tyttärensä Välke. Perjantaina 11.5. kävi Riikka ystävänsä Niinan kanssa kevätretkellä Harjavallassa ja kotiuttivat Pilken ja pennun. Pilke on kovasti äitiä edelleen; tytär saa viedä vaikka luun suusta, se hoitaa pentua ja antaa sen vielä imeäkin. Välke on pieni (pieni niin kuin pennut…), paksu ja sen karva on kuin plyyshiä. Paljon on sillä opittavaa maailman suuruudesta, vielä on elämä ollut kovin suojaisaa. Se tuntuu niin paljon vauvemmalta, kiltiltä ja palleroiselta, kuin kaksi viikkoa vanhempi Praha, joka on jo ehtinyt nähdä maailmaa 🙂
Välken oikea nimi on Shalim Victoria’s Peppermix, kasvattajaa on kuulemma nimeämisessä innoittanut Twilightin vampyyrit ja ihmissudet 🙂 No, nimi on enne… Ja taas kävi niin, että myös Victoria-nimellä on perinnettä, Riikan viimeisimmän corgin oikea nimi oli Dusky Victoria :).
Joukkue Schipperket on kotiutunut hyvin ja vähitellen täytyy joukkue Mudit esitellä heille…
Ensimmäiset kuvat pienistä mustista ♥
Isompi poika
Välke eli se tyttöpentu
Pienempi poika
Kuvat © Sari Lukka
Pennut ja äiti voivat hyvin. Pentujen painot nousee, kaikki painavat jo yli 300 g. Pilkekin antaa Sarin jo osallistua pentujen hoitoon. On ne niin somia ♥
No niin, lisäraporttia pentulaatikosta…
Pentujen syntymäpainot olivat: tyttö 204 g, pienempi uros muutaman gramman enemmän ja isompi uros noin 230 g.
Referointeja Sarin tekstiviesteistä tänään: Pilke hoitaa pennut hyvin, onneksi, koska ei päästä ketään lähelle. Syönyt ja juonut hyvin. Yöllä oli tiukka tilanne kun Pilke alkoi hylkiä pentuja ja yritti näykkiä niitä kun ne yrittivät lähestyä. Nakkien ja hanskojen avulla tilanne kuitenkin saatiin rauhoitettua…
Tänään on mennyt paremmin ja Pilke hoitaa pentuja hyvin. Pennut vaikuttavat tyytyväisiltä, eikä pentulaatikosta kuulu inahdustakaan. Pienemmät tyypit ovat nostaneet painoaan 10 g ja isoin poika pitänyt painonsa samana.
Kotijoukkoja ei varsinaisesti yllätä se, että Pilke puolustaa pentujaan leijonaemon raivolla…
Hyvää jatkoa sinne pentulaatikkoon ja myös huoltojoukoille, koittakaahan jaksaa hurjan kanssa!
Pilkettä kevätpäiväntasauspäivänä. Jollei sitten peräti Välkettä 🙂
Pilke on keisarinleikkauksella synnyttänyt 20.3. kolme potraa pentua, kaksi urosta ja yhden nartun. Leikkaus oli mennyt hyvin, pennut olivat pirteitä ja reilun kokoisia. Leikkaukseen oli lähdetty koska ensimmäinen pentu oli tulossa maailmaan väärinpäin ja ettei viime kesäinen draama olisi toistunut, leikkuriin lähdettiin nopeasti. Pilke on siis kasvattaja-Sarin luona äitiyshommissa ja odottelemme lisää tietoja ja kuvia… Maitoa kuulemma tulee ja toivottavasti hoitohommatkin ovat lähteneet sujumaan kun leikkauspöhnä on hävinnyt.
Tässä hieman nostalgiakuvia tuoreesta äidistä 🙂
Pilke juuri Tervakoskelle kotiutuneena 5.12.2008
ja naapurissa kylässä 8.12.2008
… oli se pieni ♥
Pilke on treenannut sekä rallya että tokoa. Tokon osalta pitäisi saada nyt se alo-ykkönen! Treenien perusteella se tuntuu niin varmalta… Syksyn oma koe meni Riikan menojen vuoksi ohi suun ja nyt helmikuun koekin menee ohi. Pilke aloitti juoksunsa sunnuntaina 8. tammikuuta, ihan uusien juoksupöksyjen kunniaksi… Jankk:n treenihallin säännöt muuttuivat vuoden alusta niin, että juoksunartut saavat treenata pöksyt jalassa. Aila toi Pilkelle housuja ja Riikka testasi niitä sunnuntain rally-treenissä. Housuja pois ottaessaan hän huomasi että oho, no nyt ne sitten alkoi…
Pilke oli päätetty astuttaa uudelleen jo viime kesän sulhasellaan, Sarin omalla uroksella Jomac De Bronchain eli Remy. Keskiviikkona 18.1. ajoi Riikka Pilken Harjavaltaan (sillä toisella sillä hetkellä toimivalla autollamme…) ja astuminen nalkkiinjäämisineen olikin onnistunut miltei heti. Ainakin myös torstaina 19.1. oli astuminen onnistunut uudelleen. Nyt siis voimme vaan jännittää, onko jotain tulossa maaliskuun lopulla… Hui. Ainakin yhtä pientä tyttöä kovasti odotettaisiin 🙂 Ja tietenkin tärkeimpänä, että kaikki menisi tällä kertaa hyvin.
Remy ♥ Pilke jalostustietokannassa
Pilke ja Remy, kuva viime kesältä.
Eli Pilken lähisuunnitelmat muotoutuvat nyt mahdollisen pentueen mukaan. Kesällä sitten taas muihin harrastuksiin 🙂
No niin, pikakelauksella vuoden 2011 jälkimmäinen puolikas jotta päästään taas ajantasalle…
Heinäkuu
16.-17.7 Jankk järjesti toimintansa ensimmäistä kertaa luonnetestin. Santasillantien kentän alueelle tehtiin rata ja minä pääsin toimimaan sihteerinäkin. Todella hieno homma, pääsi tutustumaan koko luonnetestiin paljon paremmin kuin vain yleisönä tai oman koiran kanssa. Moni asia arvostelussa avautui ihan uudella tavalla.
23.7. saimme taas Christan meille kouluttamaan tokoa. Aivan huippua, jälleen kerran. Tosin aiheeksi muodostui tällä kertaa varsinaisen tokon sijaan lähinnä Janakkalan Herneenkasvattajayhdistyksen jäsenten nujertaminen… Siellä kaiveltiin useammankin pienen koiran nenästä sinne juurtuneita herneitä… Koulutus oli antoisa – tiukkaa asiaa, mutta myös naurua riitti. Pilke pääsi mukaan varapaikalta ja aiheena oli häiriönsieto. Sitä kiusattiin kaikenmaailman lentävillä nameilla ja häiriköivällä Christalla. Hyvin se alkoi pelittämään ja tajusi jutun juonen. Jotenkin näitä vaan ei osaa ihan ite tehdä tarpeeksi rohkeasti.
31.7. oli perinteinen hoffien toko Tervakoskella. Oli ilo olla siellä taas liikkurina. Tää on siis jo perinne, multa löytyy koko värisuora hoffi-addikti t-paitoja 🙂
Elokuu
4.8. oli vuorossa Puuhamaa – ilman koiria 🙂 Anne ja Ada tulivat Minnan, Marisan ja Chloen kanssa päiväretkelle Puuhamaahan. Aurinkoinen ja mukava päivä, tytöt jaksoivat viuhua laitteissa ja vesipuistossa, mammat lähinnä oleilivat – söivät eväitä ja juorusivat. Mukavaa. Ja jouluontaasjouluontaas – mä sain valtavan kassin joululahjuksia 🙂 Joulupukki oli unohtanut ne joulunaikaan Helsinkiin ja toimitus tapahtui nyt. Huippua, joulu monta kertaa vuodessa!
6.-7.8. järjestettiin Tahtitassujen koiratanssileiri Liedossa. Tällä kertaa ei ollut kouluttajina ulkomaan ihmeitä vaan ihan kotimaisin voimin mentiin. Oikein hyvin mentiin näinkin. Osallistuimme leirille sekä Budan että Pilken kanssa. Kaikennäköistä pientä tarttui mukaan molemmille. Mieleenpainui ainakin Sallan tanssiharkat ohjaajille 🙂 ja Johannan ideoita muutamista liikeyhdistelmistä otettiin heti käyttöön! Budan kanssa tällaiset treenitilanteet, jossa pitäisi toimia pienessä tilassa usean vieraan koiran kanssa, eivät ole niitä helpoimpia. Lähinnä meidän treenit olivat siis häiriönsietoa ja ”pysy tässä”- treenejä, mitään kovin vaikeaa tai uutta liikettä en sen kanssa edes halunnut lähteä tekemään. Samoin improvisointi Budan kanssa on hieman kaksipiippuinen juttu, ylipäätään ja varsinkin tällaisessa häiriössä. Nyt kun on rallynkin mukana tullut paljon uusia liikkeitä ja ohjauksia, mun huitomiset ovat hyvin epämääräisiä ilman että olen opettanut koiralle temppuja kunnolla. Kun B ei ole ihan varma mitä tehdään, se alkaa arpoa, himmata ja pahimmassa tapauksessa huutaa… Improvisoinnissa on se vaara, etten minäkään oikein tiedä mitä me ollaan tekemässä. Ja kuitenkin ois hyvä, että edes jompikumpi tietää… Eli käytännön treenit olivat meille vaikeita, mutta viikonlopun parasta antia oli tietenkin olla muiden koiratanssijoiden kanssa ja keskittyä vain tähän lajiin. Majoituimme isossa huvilassa ja ilahduttavin juttu oli se, että Buda oli tosi fiksusti vaikka joutui jakamaan tilan vieraiden koirien kanssa.
Leiriltä palattuamme aloimme katsoa Pilkettä sillä silmällä, että mitä jos sittenkin… Vaikka kasvattaja oli niin vakaasti sanonut, ettei astutus onnistunut, mitäs jos se kuitenkin on kantavana… No, eipä muuta kuin Helmeen tutkittavaksi
Kääk, siellä oli siis yksi iso pentu. Tässä ”vyötärökuvat” viikkoa ennen laskettua aikaa…
Pilken loppukesän planit menivät siis uusiksi, kaksi toko-koketta ja kaksi näyttelyä peruutettiin, sen sijaan äkkiä sopimaan miten synnytys hoituu. Pilke matkasikin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kasvattajan luokse ja siellä ajallaan (20.-21.8. yöllä) sitten synnytti pentunsa. Iso tyttö olisi ollut tulossa, mutta ikävä kyllä se syntyi kuoleena. Pilke palasi sitten nopeasti omaan kotiin toipumaan koettelemuksesta. Ja aika hurja koko tapahtuma sille oli ollutkin, kotiin tultuaan se olisi vain kaivautunut piiloon ”pesään” sänkyjen ja muiden alle ja raivoisasti puri kiinni, jos siihen yritti koskea. Huh. Se oli varmasti tapahtuneesta ihan sekaisin, hormonit myllersivät ja paikat kipeinä synnytyksestä ja maidon nousemisesta nisiin. Pilke käyttäytyi kuin villipeto. Pikkuhiljaa elämä kuitenkin taas palautui normaaliksi ja Pilke on oma itsensä. Ei ehkä kaikkein lällyteltävin, mutta oman tilanteensa herra (eli rouva) 🙂 Koira varmaan ei jää murehtimaan menneitä, me ihmiset vain olimme suruissamme kaikesta tapahtuneesta.
13.8. järjestettiin Janakkalassa koiratanssikisa. Osallistuin Budan kanssa tällä kertaa freestylen alokasluokkaan. Petronella oli valinnut meille musiikin ja tehnyt ohjelman. Cincinnati Dancing Pig – kumpaakohan meistä mahtoi ajatella biisiä valitessaan…? No, musa oli hyvä ja ohjelmastakin olisi pitänyt selviytyä. Mutta mutta, se kisakehässä oleminen. Huoh. Levykin jäi kertaalleen pykimään ja kun musiikki taas jatkui, en yhtään tiennyt missä kohdassa oltiin… No, jälkipolville ei tästäkään kisasta jäänyt mitään kerrottavaa, enpä taida edes viitsiä videota ladata.
20.8. oli taas Christan kurinpalautusta meille tokoilijoille. Tällä kertaa osallistui Buda näihin harkkoihin ja meidän harjoitteena oli -yllätys yllätys- häiriön sieto 🙂 Eli koira ei saa välittää ruokapurkeista, on ne sitten palkkapurkkeja tai houkutusansoja. Ohjaaja ei saa jäädä odottelemaan koiraa kun se himmaa! Siellä me marssittiin pitkin kenttää niin että hiki meinas tulla. ”Älä katso koiraa! Älä houkuttele! Älä jää odottelemaan! Anna mennä! Kävele reippaammin!” – onko koskaan aiemmin kuultu sellaista viisautta kuin että koiran tehtävä olisi olla aktiivinen ja hakea kontaktia ja pysyä mukana. Ja saada palkka sitten hyvästä työstä? Heh, no on kai…
Syyskuu
3.-4.9. piti Sanna Takkutukkien kasvattajapäiviä Sammatissa. Vaikkei Buda varsinainen Takkutukka olekaan, saimme myös osallistua. Nähtiin paljon mudeja, se on minusta aina yhtä hauskaa (Budasta ei niinkään) ja mudit paimensivat lampaita. Syötiin paljon herkkuja, muun muassa Haydenin valmistamaa maistuvaa lammaskeittoa. Nam. Kuvia löytyy vaikkapa Oona Mäen ottamina täältä , hienoja kuvia!
Buda ja kaiken kertova ilme…
Buda ei paimentanut tälläkään kertaa. Se lähinnä keskittyi katsomaan ylenkatseella kaikkia muita ja istumaan mun -sylissä-,
13.9. suunnattiin Petronellan kanssa autonnokka kohti Järvenpäätä. Olimme varanneet Kainulaisen Katariinalta treenitunnin. Peellä ja Taikalla oli aiheena toko, me Budan kanssa haimme apua meidän motivaatio- vire- yms asioihin. Mietimme kisatilannetta, miksi silloin ei onnistu ja palkkaamisen vaikutusta vireeseen. Vettä satoi taivaan täydeltä, ei ollut ihan paras treenisää…
15.9. käytiin Hämeenlinnassa katsomassa herra Ilmarisen tarjoama kotimaisen uutuuselokuvan ”Syvälle salattu” ennakkonäytös. Olipa hauska pitkästä aikaa käydä oikein leffateatterissa. Herra Ilmarinen tarjoili myös hieman juomaa ja naposteltavaa. Vinkki: Kuohuviiniä ei kannata yrittää juoda pillillä, vaikka sellaiset vermeet olisivatkin tarjolla 😉
Rally-ryhmä kokoontui koko kesän ajan ahkerasti aina sunnuntai-iltaisin. Meidän rallyporukat ovat olleet parasta pitkään aikaan, treeneissä on aina ollut hauska käydä. Muutaman kerran järjestettiin vieraspaikkatreenitkin, mm Turengissa ja Tervakoskella. Ratatreenejä oli about kuukausittain. 16.9. oli treenit, joissa kokeilin vireennostona sitä, että jätimme Budan kanssa yhdessä palkkapurkin sinne kehän laidalle. Vireen se kyllä nostaa, mutta kun rallyssä on se käytösruutu heti rataosuuden perään, eikä välissä pääse palkkaamaan, mahtaako malttaa sitten olla siinä… Vaikeaa vaikeaa.
Muuten vaan syksyn aktiviteetteihin on kuulunut metsässä kulkeminen. On yhdistetty sieni- ja marjaretkiin myös koirien aktivointia ”pudotetun esineen” ym tavaroiden etsimisen kanssa. Riikka hukkasi puhelimensa kerran marjassa ollessaan. Se löytyi kylläkin ihan äänen ansiosta, kun putoamisalue oli jotakuinkin tiedossa ja puhelimessa oli vielä virtaa ja ääni päällä. Mutta ihan vastaisen varalle ois ihan hyvä kun koirat osaisivat etsiä juttuja. Kun se niiden mielestä vielä on tosi hauskaa!
Olen tehnyt Budalle tarkkuusetsintäruutuja ja esineinä ovat olleet nahkasuikale, puutappi, metallinen kärrypantti ja muovinen lelufiguuri. Joka kerta (no ainakin useimmin) ovat esineet tulleet järjestyksessä nahka, metalli, muovi ja puutappi. Miksiköhän? Nahka ehkä tuoksuu eniten, mutta luulisi metalliin esimerkiksi hajun jäävän huonoimmin ja se olisi ikävin ottaa suuhun… No, mudin aivoituksia voi monesti muulloinkin ihmetellä.
Pudotettua esinettä olen tehnyt tyyliin ”niin kuin marjastaja voisi kiemurrella metsässä”. Se on ollut hauskaa seurattavaa kun koira menee kiharaa. Pieni ongelma esiintyi kun esine oli pieni ja kuopassa, B meni siitä yli enkä tiedä oisko se autolle asti jäljestänyt kun oli varma, että jossain se on. Kutsuin pois kun oli mennyt ”liian” pitkälle ja ajattelin, että täytyy miettiä asiaa ensi kesänä…
Sellainenkin asia on tullut mieleen metsissä kulkiessani, että on se jännä miten eri asiat ovat hyviä tai huonoja, riippuen miltä kantilta niitä katsoo. Aikoinaan oli tosi raivostuttavaa kun Buda hakutreeneissä ei juossut pistoille ryteiköt ryskyen kuten treenikaverit, vaan mieluummin etsi jonkun kivan polun, jota pitkin oli helpompi kulkea. Ja kuinka monta kertaa olenkaan toivonut myös, että se leikkisi haukkumatta… Nyt kun olen innostunut etsimään uusia reittejä tuolla umpimetsissä, kuinka kätevää onkaan kun Buda löytää hyvät polut ja metsäkoneen urat! Kun mennään hakkuuaukiolla tai ryteikössä, kannattaa vaan tarkkailla milloin kojootti alkaa kulkea suoraviivaisesti! Sama kun ollaan oltu kolmistaan minä, Buda ja Pilke tuolla missä hyvinkin liikkuu hirviä, peuroja ja muita metsäneläimiä – kuinka hyvä on, että Buda ja Pilke aina välillä ottavat leikkisession ja Buda mölisee siinä. Eipä olla törmätty kertaakaan keneenkään metsänelävään 🙂
Lokakuu
Syyskuussa kerhomme sai uskomattoman ja yllättävän tarjouksen vuokrata halli talveksi Turengista. Ja minkälainen halli – uusi, lämmin, hieno… Kallishan se on, mutta kyllä talvi ilman hallitreenausmahdollisuutta olisi ollut aika ankea. Ryhmät alkoivat pyöriä täysipainoisesti ja meidän päivä on ollut sunnuntai – rallya ja koiratanssia, siitä on sunnuntai-illat tehty.
Puuhamaan vintille levitimme matot myös tälle talvelle ja ollaan omalla pienellä kokoonpanolla sielläkin päästy aloittelemaan treenejä.
8.10 oli Kennelliiton valtakunnallinen liikkeenohjaajien koulutuspäivä Hiidenhelmessä Punkalaitumella. Sinne osallistuimme Koskelan Pirjon kanssa. Tällä kertaa ei ollut mitään suurempia uusia asioita. Tarkennettiin lähinnä joitain käytäntöjä jotta liikkeenohjaus olisi samanlaista koko maassa. Mukava päivä.
9.10. oltiin turisteina katsomassa koiratanssikisoja Tampereella. Kyllä vaan sai taas ihailla hyviä suorituksia, taso nousee koko ajan. Ja koko ajan tulee lisää uusia koirakoita, hyvä hyvä.
11.10. olimme taas Peen ja Taikan kanssa treenaamassa Katariina Koon ohjauksessa, nyt Hyvinkään koiraurhiksella. Pee ja Taika teki tokoa ja meillä Buun kanssa oli tällä kertaa pieni rally-rata, jota suoritimme. Suhteellisen hyvässä vireessä se onnistui, vieraassa paikassa. Teemaan taisi sisältyä peruuttamisen harjoittelu ainakin. Ei muista.
15.10. oli koiratanssin tuomaripäivät Tampereella. Hmmm, melkoisen tyhjin käsin sieltä vaan joutui palaamaan. Kovin on minulla epävarma olo koko tuomaroinnista, pöh.
21.10. oli ensimmäiset valtakunnalliset Verhoilualan messut Majvikissä Kirkkonummella. Höhöö, meitsi voitti lahjakortin Siljalle! Keväällä tai kesällä siis joko Viroon tai Ruotsiin… Mitäköhän koirahappeningejä ois tarjolla naapurimaissa…? 🙂
23.10. oli rally-tokokisa Veikkolassa. Reissuun lähdettiin Budan kanssa, ajatuksella: reipas suoritus tapahtui mitä tahansa, enkä uusi mitään liikkeitä. No, rata oli hyvä, pisteet eivät tosin riittäneet tulokseen, mutta JES, hyvä fiilis kun koira ei laahannut. Videossa tekstit eli kootut selitykset:
Marraskuu
5.11. rallykisat Nastolassa. Buda osallistui MAL-luokkaan, tällä kertaa hyväksytty tulos, mutta huonompi fiilis kuin edellisessä kisassa. Samat virheet – puolen vaihto edessä taas kiepin kanssa ja käytösruudussa se kesti seisomassa tällä kertaa 2,50 min (3,oo pitäis). Merkkiä radalla ei ollut. Tätä ennen Buda oli kehittänyt itselleen kummallisen ”pelkään piippaavia ääniä”-paniikin meidän omassa hallissa. Tätä asiaa minä tietenkin hermoilin eikä se ainakaan parantanut meidän suoritusta…
Pilke osallistui VOI-luokkaan. Hirveästi sitä kiinnosti kaikki radan ulkopuolinen ja tulokseksi tuli hylkäys kun se kävi yhdessä täyskäännöksessä kehänauhan ulkopuolella.
15.11. meillä oli taas Katarina Koo -treenit Hyvinkäällä. Nyt oli teemana seuraaminen ja miten kisasuorituksen saisi alusta alkaen sujumaan paremmin. Meillä kun usein tuntuu olevan niin, että alku on kovin tahmea ja suoritus paranee sitten loppua kohden. Alkurutiineja harjoiteltiin. Muun muassa voisiko ”tokomainen” seuraamissessio juuri ennen kehää olla hyvä?Harjoittelimme myös erinäköisten merkkien löytämistä.
20.11. järjestettiin Jankk:n tokokoe. Harmillisesti meidän treenihalli on juuri pikkuisen liian lyhyt, ettei saada sinne voi- ja evl-luokkia mahtumaan. Pidettiin sitten vain alokas- ja avoimenluokan kokeet. Pilke olisi ollut iskussaan, mutta Riikalla sattui juuri samalle viikonlopulle työreissu. Harmi, se ois ollut varma ykkönen just nyt 😀 Pilke ja Riikka ovat syksyn käyneet Erjan tokoryhmässä ja Erjakin oli kehunut Pilkettä nokkelaksi koiraksi, joka oivaltaa nopeasti asioita. No, mehän se kyllä tiedetään jo 🙂
26.11. Rally-Tokon SM-kilpailut Hyvinkäällä. Voi huoh. Voiko tämän aiheen vain sivuuttaa… Noh, siis. Jankk:lla oli kolme joukkuetta kisassa mukana ja meillä oli valtavan mukava kisapäivä! Yhteishenkeä luotiin ruutukuoseilla ja yhteisillä picnic-eväillä. Huikean hauskaa ja hyvä porukka! Mut mut. Kivaa oli, mutta jos ei halua voittaa luokkaansa niin kannattaa viimeisellä kyltillä hihkaista ”otan uusiksi” kun on jo aiemmin radalla uusinut kaksi kertaa. Erittäin fiksua. Eli Marin ja Budan tulos MAL-radalta ”HYL”. Jos oisin ottanut vaan virhepisteet (vaikka ois saatu -10), oltais me voitettu luokkamme. Mutta ei. Ei päästy sitten sinne varsinaiselle yksilö-SM-radallekaan. Hmmph, se siitä.
No oltiin me Tuomarin Suosikki sitten kuitenkin 🙂
Riikka ja Pilke tekivät hyvän radan, hyväksytty tulos 82 p, 3.sija ja Tuomarin Suosikkeja hekin!
He lunastivat siis paikkansa myös radalle, jolla ratkottiin henkilökohtainen mestaruus. Kisaan pääsi parhaat MAL-, VOI- ja AVO-luokista. Radan tuomaroi Liljan Tiinan ja se oli aika haastava. Kisa luonnollisesti käytiin päivän päätteeksi ja koirat olivat aika väsyneitä jo siinä vaiheessa. Vähän meni hulinaksi.
Joulukuu
10.12 järjestettiin Jankk:ssa rally-tokokisa. Pekkalan Anna oli taas tehnyt mukavat radat ja Budan kanssa saatiin kolmas hyväksytty tulos mestariluokasta. Buda saa siis käyttää nimensä edessä epävirallista titteliä RTK4 :). Radalta saatiin seitsemän -1 pisteen virhettä eli aika paljon epätarkkuutta kaiken kaikkiaan, huolimatonta… Mutta hei! Ensimmäistä kertaa kisaradalla löytyi mekki, wwohaaaa! (No meni siitäkin se -1 kun suuntasin Budaa niin kauan, mutta se oli ihan harkittua.) Nyt voisi vielä metsästellä yli 95p tuloksia niin voisi saavuttaa epävirallisen Rally-valionarvon 🙂 Rally on meidän osalta tosin taas hetken tauolla ja katsellaan maailmaa välillä koiratanssin vinkkelistäkin.
Riikka ja Pilke starttasivat VOI-luokassa. Pisteet eivät riittäneet hyväksyttyyn tulokseen (55/100).
Anna oli aikas tiukkana arvostelussaan (hyvä niin) ja kahdeksasta voittajaluokassa startanneesta vain yksi sai hyväksytyn tuloksen. Ja se luokan voittaja olikin mudi Vinski ja ohjastajansa Sari, onnea! Vinski sai myös tittelin RTK3.
Koirien paras joululahja oli Vaskion Annelta saadut, Ilkan itse savustamat luut. Voi että, koirilla oli todella -joulu-!
Joulun tunnelmia
Tytöt kuulemma poseeraa aina näin…
Suvun nutturapäät
”Moi! Mä oon Pilke. Mä oon ihan pieni ja sievä. Voisiksä antaa mulle jotain herkkuja? Tällai kun mä istun, niin mä kyl aina saan.”
Kuopukselle eväät mukaan. Kuopuksen ilmeestä päätellen myös elämänohjeita… vai?
Hih. Ei, se ei ole Buda vaan schipperke. Vaikka vois kyllä olla! (Suomen schipperkekerhon korttisarjasta, foto: Riikka Aapalahti)
Kesä on nyt! Hellettä ja välillä ukkosta… Kukkapenkin mansikat ja metsän mustikat ovat kypsyneet, mikäs sen mukavampaa. Ja hyttyset. Niitä riittää.
Buda on taas hierottu. Jumeja oli edelleen selässä, mutta aika pinnallisia, joten kahden hierontakerran jälkeen se tuntuu nyt oikein hyvältä. Nyt pitää vain muistaa monipuolinen liikunta ja jumppaamiset. Se ei tuosta enää nuorene, joten lihaksistokin vaatii oikeasti enemmän huolenpitoa. Tokoniska sille on kehittynyt vuosien varrella, siitä vaivasta ei varmaan päästä kokonaan enää eroon. Mutta jatketaan hierontoja tarpeen mukaan ja täytyy perehtyä mielenkiintoiseen TTouchiinkin…
Budan kenkänoudot on laajennettu nyt tossujen lisäksi lenkkareihin. Aikas pätevästi se erottaa nyt nekin kaikista eteisessä lojuvista vaihtoehdoista 🙂
Lauantaina 2.7. vierailimme schipperkejen kesäleirillä, tarkoituksena esitellä myös rally-tokoa. Hellettä riitti noin +35 astetta, se ei ainakaan parantanut meidän esitystä… Buda oli yhtä pirtsakka kuin keitetty makarooni, Pilke ei voinut millään seurata nurtsiosuudella ”yäk täs on pissaa!” tai -ainakaan- istua siihen… Heh, ”tää rally on sellanen kiva laji, josta koiratkin tykkää…” Ja molemmat koirat oli ihan sen näköisiä, että menkää ihan keskenänne 😉 Itseltä oli veto poissa, mutta niin oli varmaan muiltakin leiriläisiltä. Harmillisen vähän tuntuvat ihmiset harrastavan sipujensa kanssa, se on hassua. Ne kun ovat niin aktiivisia ja oppivaisia pieniä koiria. Päivällä vähän jyristi ja ripsautti vettä. Se ei kyllä raikastanut ilmaa ollenkaan vaan päinvastoin, oli kuin löylyä ois lyöty lisää. Koirat saivat viilennellä järvessä useamman kerran ja itsekin tuli heitettyä talviturkki pois.
Tosi kiva oli kyllä nähdä erilaisia schipperkejä isossa määrin ja tutustua uusiin ihmisiin. Arpajaispalkinnot olivat aivan mielettömät, meidänkin mukaan lähti jos jonkinlaista työkalua ja muuta härpäkettä. Ja ruuat! Älyttömän hyvää ja ainakin riittävästi! Kukaan ei varmasti jäänyt nälkäiseksi. Hyvää oli ja muurinpohjaletut kruunasivat vielä kaiken (eihän kukaan huomannut että santsasin toisenkin?).
Rally voi olla aika rankkaa… Osku-mäyräkoira kaikkensa antaneena… 😉
Rallya on treenailtu Jankk:ssakin ahkerasti, meidän sunnuntain ryhmä on ihan paras 🙂 Välillä on vähän haasteellista, mutta hyvällä ilmeellä koirien kanssa mennään. Edistystäkin tapahtuu ja hauskaa on. Ja se on pääasia. Tavoitteellisesti, muttei ryppy otsassa.
Ryhmäsekoilua – oho eiku treenailua 🙂
Aila ja Alma
Anne ja Varda
Päivi ja Rene
Ritva ja Jasu
Keskikesän juhlaa! Mukavaa Mittumaaria vaan kaikille!
Jos olisi pessimisti, sanoisi, että tästä ne päivät lyhenee… Mutta onneksi ei olla 🙂 Juhannusaattoa juhlittiin reippaasti eväsreppuretkellä Puhinniemessä. Kaikilla muilla oli kivaa paitsi Budalla, joka sai taas oudon ”tassuja kutisee, auts auts, kuolen just” -kohtauksen… Ei osaa sanoa mistä johtuu, näitä episodeja on tapahtunut joskus aiemminkin. Vaiva alkoi taas niin, että Buda alkoi kalvamaan ensin yhtä takajalkaansa – ihan kuin siellä olisi joku muurahaisenpurema tai muu. Ja sitten vaivasivat kaikki tassut 😦 Aika surkeaa on katsoa koiraa, joka on kuin tulisilla hiilillä. Se kalvoi itseään ja potki ja kaivoi maata. Laitoin sen välillä järveenkin seisomaan, jos vaikka kylmä vesi vähän helpottaisi. Vähitellen tilanne sitten rauhoittui ja loppumatka meni ok. Kotona myöhemminkään eivät tassut enää haitanneet. Mikä lie? Onhan sillä kutinoita muutenkin ja ilmeisen herkät tassut, mutta mikä sen laukaisee noin voimakkaasti yhtäkkiä?
Tassua kutittaa…
”Auts auts auts, kuuuutittttaaaaaaaaa, kaikkia tassuja…”
Mutta hei, siis mitä kummallista on alla olevassa kuvassa? No tietenkin se, että aurinko paistoi… Niin monena edellisenä vuonna aattona on satanut ja ollut märkää, perinteisiltä kukkienkeruuretkiltä on kuvia läpimäristä koirista ja emännistä 🙂
Onneksi Budan olo alkoi helpottua.
”Meillä on eväät mukana ja mä taidan istua tässä ihan mamman vieressä. Sitä paitsi toi Buda on ihan pimee kun se vaan riehuu ja repii noita ranteitaan.”
”Hei ku mulla niinku kutisee noi tassut ni toi piirakka niinku ihan varmasti auttais siihen!”
”Okei, jos täällä aletaan jotain säälipisteitä hakemaan, ni kyl mäkin osaan!”
Koirat sai sitten aktivoitua naminetsinnällä ja oman kävyn etsintäleikillä.
Elokuvasta ”Kauniit koirat rannalla”.
Näin me poseerataan…
”Ja tätä mieltä mä oikeasti olen posettamisesta… Ja toi yks tyhmä vaan pönöttää.”
Buda löysi sisäisen Pikku Merenneitonsa ja asettautui eteerisiin asentoihin rantakiville haaveilemaan.
Metsässä kulkiessaan saattaa törmätä myös Metsän Petoihin… Tällainen sudenkaltainen peto vaani meitä polun varressa.
Vastuullinen retkeilijä huolehtii omat ja toistenkin roskat pois luonnosta… Riikka osallistuu roska päivässä kampanjaan 🙂
Grilliruoka kuuluu totta kai Juhannukseen! Onneksi ei oltu mitään kovin isoa ateriaa suunniteltu 🙂 Aloitettiin poikien lämmittämällä tiiligrillillä, no siinä ei ollut tarpeeksi lämpöä… Jatkettiin Riikan ostamalla upouudella ihanaisella omenanvihreällä pikku pallogrillillä. Söpöhän se on kuin mikä, mutta kävi kyllä mielessä että seuraavaksi taitaa nämä makkarat mennä mikroon… No, onneksi sitä ei sentään tarvittu, mutta kyllä tuollaisen hiiligrillin sielunelämään täytyisi tutustua ehkä tarkemmin. Sen verran toivotonta puuhaa se oli… Tarttuipahan ainakin kesäinen, mökkielämästä muistuttava savunhaju vaatteisiin ja hiuksiin. Sauna onneksi lämpeni, kuten aina kaksi kertaa vuodessa, jouluna ja juhannuksena.
Ja huom, tässä lähempää kuvaa kuistin hienoista porteista! Made by Mari, omin pikku kätösin 🙂 Kierrätys kunniaan, porttien materiaalina on kaksi vanhaa pinnasängyn pohjaa, maalina aikoinaan aitaprojektista yli jäänyttä ja saranat on sarjaa ”mitä sattui löytymään” 🙂 Mutta hienot on, ja käytännölliset 🙂 Niissä on oikein tarkasti suunniteltu saranointi, että mahtuvat aukeamaan ja taipumaan niin etteivät ole tiellä.
Ilta oli tyyni ja melkoisen lämminkin. Hyttysiä ei ollut, ei Puhinniemessä eikä meidän kuistillakaan. Juhannuspäivänä käytiinkin sitten ruokkimassa näitä verenhimoisia inisijöitä oikein kunnolla, Luulionmäellä niitä oli todella riittävästi, tuntuu ettei ikinä näin paljoa, huh.
Yöllä käytiin toki vielä keräilemässä asiaankuuluvat kukatkin. Aika pimeää ehti tulla, mutta kyllä sieltä riittävä määrä erilaisia löytyi ja oli aika mennä unten maille 🙂
Tein koirille uudet pannat. Jos vaikka dementia iskee yllättäen ja unohtaa koiransa nimen, niin ei hätää… Budalle pikku pioneeri -tyyliä ja Pilkehän ilmoittikin jo viime tokokokeessa, että hänelle sopii oikein hyvin Beverly Hillsin fifi -tyyli 🙂
Rämsälän elämää 
