Rämsälän elämää

Koiratanssiakin on harrasteltu, kisakehän ulkopuolella tosin… Tuomarointitehtäviä on ollut ainakin 14.8. Janakkalassa, 9.9. Veikkolassa ja 20.10. Joensuussa. Toivottavasti olen osannut jotenkin loogisesti arvosteluissani tuoda esiin sen, mitä minä arvostan hyvässä esityksessä ja pystynyt tulkitsemaan sääntöjä niin kuin se on tarkoitus ollut. Noin niin kuin yleisellä tasolla voi sanoa, että hyvä koiratanssiesitys on kokonaisuus – osiensa summa, jota ei voi matemaattisesti tai absoluuttisen analyyttisesti edes määritellä. Säännöt ja yhteiset ohjeet on, mutta kyllä se on jokaisen omassa mielessä loppujen lopuksi, mistä kukakin tykkää ja mitä näkee. Mutta tämä kuuluu lajin luonteeseen ja se on hyväksyttävä.

Tahtitassut järjestivät taas koulutusviikonlopun Liedossa 18.-19.8. Tänä vuonna kouluttajina olivat Lesley Neville ja Jackie de Jong Englannista. Wau, huikean hyvä viikonloppu! Olin mukana kuunteluoppilaana, molemmat koirat häkkieläiminä mukana. Olin lähtenyt liikkeelle hyvin hyvin skeptisenä. En erityisemmin pitänyt pari vuotta sitten kouluttamassa olleista englantilaisleideistä, lisäksi Praha oli alkanut räyhätä todella rankasti kaikille vieraille koirille esim. meidän omalla koulutuskentällä. Ajattelin, että mikäli pentu ei osaa käyttäytyä, lähden kesken pois… Mutta mitä vielä, se käyttäytyi melkein asiallisesti molempina päivinä. Kouluttajat kävivät mudia ihmettelemässä, eivät olleet törmänneet rotuun aiemmin. Ruokatunnit käytin hyväkseni ja kävin sen kanssa leikkimässä ”areenalla”. Hyvä että lähdettiin, oli kivaa!

Kiva oli myös nähdä vanhoja tuttuja 🙂
Minna ja Viira

Lesley, Katja ja Nevada

Shapingia, ajoitusta, vahvistetiheyttä harjoiteltiin myös ilman koiria 🙂

Siskoksilla ainakin oli hauskaa…

Koreografian suunnittelua

Kouluttajilla oli aivan älyttömästi kokemusta ja näkemystä, varsinkin koreografian puolella oli ällistyttävää, miten uusia ideoita ja ehdotuksia tuli kuin kaupan hyllyltä! Ja rouvat olivat myös erittäin hauskoja ja sympaattisia ihmisiä. Tyytyväisenä viikonlopusta kotiuduttiin, mukana paljon hyvää mieltä, muutama koulutusvinkki taskussa ja vähän intoa treenaamiseenkin (tosin se into kesti kahdet positiotreenit, mutta kuitenkin ;))

Veikkolan kisoista on tänne ikuistettava Katjan askartelema tuomarilahja, oli niin hauska 🙂

Lahjarasia herkkuja täynnä

”Täällä asuu mudi!”

Viikonloppuna 26.-27.5. vieraili Suomessa englantilainen koiratanssiguru Attila Szkukalek kouluttamassa suomalaisia koiratanssijoita. Lauantaina oli käytännön treenipäivä Tamskin hallilla ja sunnuntaina meidän tuomareiden koulutuspäivä Hämeenlinnassa.

Lauantaina minut oli värvätty kuljettamaan Attila kyydissäni Aulangolta Tampereelle. Juu, minun englanninkieleni on mitä on ja automatkan smooltookki vähän jännitti etukäteen… No, Attila on tosi mukava heppu ja matka meni rattoisasti. Häntä on nyt sitten valistettu muun muassa sillä, että Suomessa on metrin verran lunta noin 5 kk vuodesta ja että Suomi on ainakin 2000 km pitkä (oikeesti kai jtn vähän yli 1000 km…) – kertoo jotain kielipaniikistani 🙂 Yhdessä vaiheessa kävimme keskustelua jostain koiraurheilulajista, johon liittyi siis koirat, jokin rata(?), palloja (?), nouseva laji, mielenkiintoista, kaikki tykkää – mulla ei ollut aavistustakaan mistä puhuimme, päädyin vanhaan hyvään ”hymyile, nyökkäile ja ynähtele myöntävästi” -taktiikkaan. Että jos mä nyt sitten olen ostanut vaikka jonkun koirakeilaus- tai muun vastaavan kurssin, niin tässä syy…

Itse kurssi oli ihan mielenkiintoinen, Attila esitteli harjoitteleville koirakoille perusasioita, aamupäivä meni enemmän HTMn parissa ja iltapäivä sitten enemmän freestyleä. Minä olin kuunteluoppilaana ja omat koirat harjoittelivat siis häkissäoloa ja Praha pääsi muutaman kerran vähän leikkimään lelulla. Häkissäolo sujui todella hienosti – iltapäivään asti… Kun Buda pääsi hengailemaan mun kanssa, meinasi Prahan kärsivällisyys loppua kokonaan. Mutta muuten aika hyvin.

Häkissä on hyvä ottaa rennosti…

… kunnes alkoi riittää. ”Apua apua, täällä pidetään pentukoiria vangittuina!”

Ylpeyden hetkiä oli, kun leikin Prahiksen kanssa ja Attila meni ohi ja huikkasi ” Oh good! Great motivation!” ja hymyili meille.

Englantilaiset ovat Prahan mielestä totta tosiaan juuri niin jäykkiksiä ja tosikkoja kuin jotkut stereotypiat väittävät… Attilan koira ei sitten millään lähtenyt leikkimään tai edes tervehtinyt, vaikka Praha joka kerta ohi mennessään haukkui sille tai yritti kutsua sitä leikkiin 🙂

Sunnuntaina oli tuomareiden koulutus, siellä pääsimme hyvin vaihtamaan ajatuksia koiratanssista ja sen arvostelusta kun paikalla oli vain viisi meitä suomalaisia tuomareita. Mielenkiintoinen päivä ja mielenkiintoinen viikonloppu!

Jos koiran treeni on sisältänyt paljon venytyksiä…

… kannattaa tehdä myös kokoavia harjoituksia 🙂

Viikonloppuna 21.-22.4. olimme Petronellan kanssa kuunteluoppilaina tokon valmennusrenkaan leirillä Loviisassa. Ulkopuolisena kouluttajana oli Maria Brandel Ruotsista. Perjantain näyttökoetta emme ehtineet mennä seuraamaan, vaikka sekin mielenkiintoinen olisi ollut. Sunnuntaina oli kaksi koirakkoa näyttössä, joten siitäkin sai kuvan miten homma menee.

Leirillä oli renkaalaisia koirineen noin parikymmentä ja 25 kuunteluoppilasta. Lauantaina ei onneksi satanut, mutta oli jäääääätävän kylmä, hrrrrr. Sunnuntaille sää onneksi lämpeni ja aurinkokin paistoi.

Lauantai-aamu alkoi Marian lyhyellä luennolla. Koetin poimia sieltä jotain muistiinkin:

Kouluttajan rooli:
– koiran treenaus
– treenien suunnittelu, tavoitteiden asettaminen
– kilpailijana oleminen

Kohti tavoitetta:
– perustreeni
– liikkeet osina
– kokonaisuudet, ketjutus
– kilpaileminen
Kahta ensimmäistä osiota tehdäänkin yleensä hyvin, mutta kaksi muuta osaa jää helpommin treenaamatta.

– koulutus/kilpaileminen loppuu koirakoilta harvoin siihen, ettei saisi jotain liikettä opetettua (teknisesti) vaan ihan muihin asioihin.

Perustreeni
– löydettävä/rakennettava hyvä palkkaus, palkkaustavat
– peli – työ/palkkaus
– mitä koira ”sanoo” nähdessään palkan? Parasta olisi, jos se sen sijaan, että miettisi miten sen saa, miettisi mitä saa tehdä sen saadakseen.
– aktiviteettitaso
– pieniä paloja kokonaisuuksista
– koiran intensiteetti
– koiran asenne ja motivaatio
– aktiivisuuden/passiivisuuden vaihtelu, viretilan vaihtelu

Liikkeet osina
– näissä ollaan jo aika hyviä, joten tätä ei ruodittu sen kummemmin

Kokonaisuudet, ketjuttaminen
– tällä hetkellä tuntuu olevan paljon hienoja pieniä osia, mutta ketjuttaminen puuttuu.
– vaikeudeksi voi muodostua se, että kisatilanteessa tulee liian iso ero treenien tiheälle palkkaukselle ja kilpailusuorituksen palkattomuudelle.
– mitä enemmän treenaa pieniä osia, sitä tärkeämpää on myös ketjuttaa (myös ohjaajan osa)

Kilpaileminen
– kilpailutilanteet, eri ympäristöt
– kisamaiset aloitukset
– lämmittely ”kehän ulkopuolella” ja siirtyminen ”kehään” myös treeneissä
– liikkeenohjaaja määrää…

Ongelmaksi voi muodostua myös liian pitkäksi aikaa jääminen perustyöhön. Jo pennun kanssa voi työstää kaikkia osa-alueita.
– pennulle mukava olo ”kisatilanteessa”
– leikkiminen eri ympäristöissä
– voi esitellä jo pennulle, että tehdään muutama asia ketjussa (ahaa-elämys… eihän sen tarvitse mitään kisaliikkeitä osata kun voi jo ”ketjuttaa”, jees :))
– kokeneelle koiralle vaihtelee treenit kisakauden mukaan (mitä kokeita on kalenterissa)

Käytäntö tulee osoittamaan, mikä neljästä osa-alueesta ”kusee”. Onko vaikea toimia yleensäkin, onko jossain tietyssä liikkeessä ongelmia vai tökkiikö joku liike silloin kun edellä on tehty jotain tiettyä asiaa.

Koiran ja ohjaajan suhde arkipäivässä – ongelmat näkyvät myös treeneissä.

Koiran treenihistoria tulee näkymään aina. Vanhat vaikeudet voivat kuplia pintaan vaikka vaihtaa metodia. Tarjoa koiralle siis hyvä historia! Myös kisoissa; vaikka olisi nollia liikkeistä – koiralla on oltava hyvä olo kehässä silti! Koiran olotila on tärkeä osa treeniä.

Tavoitteet, suunnittelu, päämäärä
– tavoite on tärkeä
– miten maaliin päästää – miltä tekemisen pitäisi näyttää
– aikaan sidotut tavoitteet aiheuttavat ahdistusta, mieluummin kuin miettiä mihin mennessä pitäisi olla valmista, mieti mitä pitää tehdä että on valmista.
– välitavoitteet!
– parempi miettiä mitä tehdä eikä mihin pitäisi päästä. konkreettiset suunnitelmat.
– koirat ovat erilaisia, ne kypsyvät eri ikäisinä. Voi olla saman rotuinen, sama koulutaja, samat metodit – silti koirat valmiita omalla tahdillaan
– tavoitteita asettaessaan on mietittävä mitä se vaatii ohjaajalta ja mitä koiralta. Koiran roolin lisäksi mieti siis myös ohjaajan roolia ja ominaisuuksia!
Ohjaajalla voisi olla treenattavaan esim. kisajännitys, kärsivällisyys, ajoitus, suunnittelu. Omat vahvuudet ja heikkoudet.

– Voi joutua hakemaan kompromissejä tuomarin ja oman käsityksensä väliltä miltä asioiden pitäisi näyttää.
– Jos ei ole rajattomasti aikaa käytössä treenaamiseen – priorisoi mikä on tärkeintä juuri nyt.
– konkreettisia asioita!

Pahin vihollinen treeneissä on junnaaminen!
– jos tekee samoja asioita kuin aina on tehnyt – tuloskin on aina sama
– palkkaaminen; jos aina palkkaa samalla lailla – liikaa odotuksia palkkaan samassa kohdassa. Kuumuva koira paineistuu kun palkkaa ei tule ja epäintensiivisempi koira laskee kun odotettua palkkaa ei tulekaan.

– oltava herkkänä tarvittaessa muuttamaan asioita mitä tekee.

– määrittele kauden tavoitteet
– koiralla on oltava hyvä fyysinen kunto
– treenaa kokonaisuuksia ennen isoja kisoja. Isot perusasioiden muutokset tehdään ylläpitokaudella.
– koirat ovat yksilöllisiä, jotkut tarvitsevat paljon treeniä ennen kisoja, toiset tarvitsevat lepoa. Ei voi tietää, asia täytyy oppiaa oman koiransa kanssa.
– oma linja! Ei pidä tehdä asioita, jotka eivät sovi itselle. Kaikkea infoa kannattaa kuitenkin kuunnella.
– itse on vastuussa omasta treenistä. Jos on epävarma jostain asiasta, kannattaa ”mennä kotiin ja miettiä”…
– eri asioita kannattaa kokeilla. Muutaman kerran voi kokeilla ”huonoakin” tapaa.
– muuta strategiaa, jos tilanne sitä vaatii…
– ”hullutkin” keinot voivat toimia, hyväksy se.

Etukäteissuunnittelun lisäksi on tärkeää harrastaa jälkiarviointia. Miten meni?

Hyvä tapa päästä pois junnaamisesta:
– tee treeni – pysähdy puoleksi sekunniksi ja mieti:
Oliko hyvä? -oli > jatka eteenpäin, älä jankuta!
-ei ollut > mieti, miten seuraavaksi teet paremmin!

Arvioi! Ratkaise ongelma. Älä jää hinkkaamaan, ei hyviä eikä huonoja. Joko ei etene tai ei edisty.

Löydä ne tärkeät asiat, jotka juuri omalle koiralle täytyy tehdä!

Aktiivinen ja passiivinen palkka.
– aktiivinen -koira liikkuu
– passiivinen – koira paikallaan, esim. käänteinen houkuttelu
Sovita treenattavaan asiaan.

Uudelleen opetus
– AINA vaikeampaa kuin uuden opetus
– oltava jatkossa supertarkka, ettei hyväksy vanhaa tapaa enää
– uudet virittelyrutiinit
– opetettava ihan yhtä johdonmukaisesti kuin uudet asiat
– vanha tapa voi kuplia esiin vaikeissa tilanteissa tai silloin kun koira ei enää niin keskity uuteen tapaan ja keskity ajattelemaan mitä on tekemässä (vrt. pyydä ihmistä opettelemaan uusi kävelytyyli – sen oppii ja sitä tekee kun sitä miettii – kun ei enää mieti, palautuu vanha tyyli)

Passiivisuudesta aktiivisuuteen
– paikallaan olevaan leluun iskeminen. ensin heti, aikaa pidentäen.
– aluksi kelpaa hitaammat, mutta pian kriteeriksi vain nopeat räjähtävät lähdöt
– lelun vaihtoehtona voisi olla käsikosketus
– ajan jälkeen matkan kasvatus
– ensin lelu kädessä, sitten maassa (appari ottaa lelun pois, jos koira ei ollut tarpeeksi nopea)
– kuunteluharkat, hämäyskäskyt…
– tarvitaan mm. tunnarissa, ohjatussa – kun koira joutuu odottamaan pitkään ja siitä pitäisi singahtaa nopeaan toimintaan
– räjähtävyys
vakaus > räjähtävyys
vakaus > kuuntelu > räjähtävyys
– jos odotusarvo on liian iso (ääntelyä, levottomuutta) – palkataan odottamisesta, yllätyspalkka tai siirtyminen eri tehtävään
– pelin alku – leikki, tauko, tarttuminen.

Molempina päivinä seurasimme tarkkana käytännön treenejä. Nyt en jaksa niistä sen enempää kirjoittaa, mutta ihan sellaisena yleiskuvana jäi mieleen, että aika perusasioista usein on ongelmat kiinni. Kun vain oivaltaisi aina mikä se on. Viretila on hyvin vaativa asia. Omista kriteereistään on kovin vaikea pitää kiinni – tämä olis kuitenkin se ehkä yksi tärkeimmistä -asia. Pitäisi pysähtyä miettimään ihan oikeasti miltä haluaa asian näyttävän ja miten treeni palvelee päämäärää.

Kiva viikonloppu! Tokokärpänen se surrasi…