Viikonloppuna 21.-22.4. olimme Petronellan kanssa kuunteluoppilaina tokon valmennusrenkaan leirillä Loviisassa. Ulkopuolisena kouluttajana oli Maria Brandel Ruotsista. Perjantain näyttökoetta emme ehtineet mennä seuraamaan, vaikka sekin mielenkiintoinen olisi ollut. Sunnuntaina oli kaksi koirakkoa näyttössä, joten siitäkin sai kuvan miten homma menee.
Leirillä oli renkaalaisia koirineen noin parikymmentä ja 25 kuunteluoppilasta. Lauantaina ei onneksi satanut, mutta oli jäääääätävän kylmä, hrrrrr. Sunnuntaille sää onneksi lämpeni ja aurinkokin paistoi.
Lauantai-aamu alkoi Marian lyhyellä luennolla. Koetin poimia sieltä jotain muistiinkin:
Kouluttajan rooli:
– koiran treenaus
– treenien suunnittelu, tavoitteiden asettaminen
– kilpailijana oleminen
Kohti tavoitetta:
– perustreeni
– liikkeet osina
– kokonaisuudet, ketjutus
– kilpaileminen
Kahta ensimmäistä osiota tehdäänkin yleensä hyvin, mutta kaksi muuta osaa jää helpommin treenaamatta.
– koulutus/kilpaileminen loppuu koirakoilta harvoin siihen, ettei saisi jotain liikettä opetettua (teknisesti) vaan ihan muihin asioihin.
Perustreeni
– löydettävä/rakennettava hyvä palkkaus, palkkaustavat
– peli – työ/palkkaus
– mitä koira ”sanoo” nähdessään palkan? Parasta olisi, jos se sen sijaan, että miettisi miten sen saa, miettisi mitä saa tehdä sen saadakseen.
– aktiviteettitaso
– pieniä paloja kokonaisuuksista
– koiran intensiteetti
– koiran asenne ja motivaatio
– aktiivisuuden/passiivisuuden vaihtelu, viretilan vaihtelu
Liikkeet osina
– näissä ollaan jo aika hyviä, joten tätä ei ruodittu sen kummemmin
Kokonaisuudet, ketjuttaminen
– tällä hetkellä tuntuu olevan paljon hienoja pieniä osia, mutta ketjuttaminen puuttuu.
– vaikeudeksi voi muodostua se, että kisatilanteessa tulee liian iso ero treenien tiheälle palkkaukselle ja kilpailusuorituksen palkattomuudelle.
– mitä enemmän treenaa pieniä osia, sitä tärkeämpää on myös ketjuttaa (myös ohjaajan osa)
Kilpaileminen
– kilpailutilanteet, eri ympäristöt
– kisamaiset aloitukset
– lämmittely ”kehän ulkopuolella” ja siirtyminen ”kehään” myös treeneissä
– liikkeenohjaaja määrää…
Ongelmaksi voi muodostua myös liian pitkäksi aikaa jääminen perustyöhön. Jo pennun kanssa voi työstää kaikkia osa-alueita.
– pennulle mukava olo ”kisatilanteessa”
– leikkiminen eri ympäristöissä
– voi esitellä jo pennulle, että tehdään muutama asia ketjussa (ahaa-elämys… eihän sen tarvitse mitään kisaliikkeitä osata kun voi jo ”ketjuttaa”, jees :))
– kokeneelle koiralle vaihtelee treenit kisakauden mukaan (mitä kokeita on kalenterissa)
Käytäntö tulee osoittamaan, mikä neljästä osa-alueesta ”kusee”. Onko vaikea toimia yleensäkin, onko jossain tietyssä liikkeessä ongelmia vai tökkiikö joku liike silloin kun edellä on tehty jotain tiettyä asiaa.
Koiran ja ohjaajan suhde arkipäivässä – ongelmat näkyvät myös treeneissä.
Koiran treenihistoria tulee näkymään aina. Vanhat vaikeudet voivat kuplia pintaan vaikka vaihtaa metodia. Tarjoa koiralle siis hyvä historia! Myös kisoissa; vaikka olisi nollia liikkeistä – koiralla on oltava hyvä olo kehässä silti! Koiran olotila on tärkeä osa treeniä.
Tavoitteet, suunnittelu, päämäärä
– tavoite on tärkeä
– miten maaliin päästää – miltä tekemisen pitäisi näyttää
– aikaan sidotut tavoitteet aiheuttavat ahdistusta, mieluummin kuin miettiä mihin mennessä pitäisi olla valmista, mieti mitä pitää tehdä että on valmista.
– välitavoitteet!
– parempi miettiä mitä tehdä eikä mihin pitäisi päästä. konkreettiset suunnitelmat.
– koirat ovat erilaisia, ne kypsyvät eri ikäisinä. Voi olla saman rotuinen, sama koulutaja, samat metodit – silti koirat valmiita omalla tahdillaan
– tavoitteita asettaessaan on mietittävä mitä se vaatii ohjaajalta ja mitä koiralta. Koiran roolin lisäksi mieti siis myös ohjaajan roolia ja ominaisuuksia!
Ohjaajalla voisi olla treenattavaan esim. kisajännitys, kärsivällisyys, ajoitus, suunnittelu. Omat vahvuudet ja heikkoudet.
– Voi joutua hakemaan kompromissejä tuomarin ja oman käsityksensä väliltä miltä asioiden pitäisi näyttää.
– Jos ei ole rajattomasti aikaa käytössä treenaamiseen – priorisoi mikä on tärkeintä juuri nyt.
– konkreettisia asioita!
Pahin vihollinen treeneissä on junnaaminen!
– jos tekee samoja asioita kuin aina on tehnyt – tuloskin on aina sama
– palkkaaminen; jos aina palkkaa samalla lailla – liikaa odotuksia palkkaan samassa kohdassa. Kuumuva koira paineistuu kun palkkaa ei tule ja epäintensiivisempi koira laskee kun odotettua palkkaa ei tulekaan.
– oltava herkkänä tarvittaessa muuttamaan asioita mitä tekee.
– määrittele kauden tavoitteet
– koiralla on oltava hyvä fyysinen kunto
– treenaa kokonaisuuksia ennen isoja kisoja. Isot perusasioiden muutokset tehdään ylläpitokaudella.
– koirat ovat yksilöllisiä, jotkut tarvitsevat paljon treeniä ennen kisoja, toiset tarvitsevat lepoa. Ei voi tietää, asia täytyy oppiaa oman koiransa kanssa.
– oma linja! Ei pidä tehdä asioita, jotka eivät sovi itselle. Kaikkea infoa kannattaa kuitenkin kuunnella.
– itse on vastuussa omasta treenistä. Jos on epävarma jostain asiasta, kannattaa ”mennä kotiin ja miettiä”…
– eri asioita kannattaa kokeilla. Muutaman kerran voi kokeilla ”huonoakin” tapaa.
– muuta strategiaa, jos tilanne sitä vaatii…
– ”hullutkin” keinot voivat toimia, hyväksy se.
Etukäteissuunnittelun lisäksi on tärkeää harrastaa jälkiarviointia. Miten meni?
Hyvä tapa päästä pois junnaamisesta:
– tee treeni – pysähdy puoleksi sekunniksi ja mieti:
Oliko hyvä? -oli > jatka eteenpäin, älä jankuta!
-ei ollut > mieti, miten seuraavaksi teet paremmin!
Arvioi! Ratkaise ongelma. Älä jää hinkkaamaan, ei hyviä eikä huonoja. Joko ei etene tai ei edisty.
Löydä ne tärkeät asiat, jotka juuri omalle koiralle täytyy tehdä!
Aktiivinen ja passiivinen palkka.
– aktiivinen -koira liikkuu
– passiivinen – koira paikallaan, esim. käänteinen houkuttelu
Sovita treenattavaan asiaan.
Uudelleen opetus
– AINA vaikeampaa kuin uuden opetus
– oltava jatkossa supertarkka, ettei hyväksy vanhaa tapaa enää
– uudet virittelyrutiinit
– opetettava ihan yhtä johdonmukaisesti kuin uudet asiat
– vanha tapa voi kuplia esiin vaikeissa tilanteissa tai silloin kun koira ei enää niin keskity uuteen tapaan ja keskity ajattelemaan mitä on tekemässä (vrt. pyydä ihmistä opettelemaan uusi kävelytyyli – sen oppii ja sitä tekee kun sitä miettii – kun ei enää mieti, palautuu vanha tyyli)
Passiivisuudesta aktiivisuuteen
– paikallaan olevaan leluun iskeminen. ensin heti, aikaa pidentäen.
– aluksi kelpaa hitaammat, mutta pian kriteeriksi vain nopeat räjähtävät lähdöt
– lelun vaihtoehtona voisi olla käsikosketus
– ajan jälkeen matkan kasvatus
– ensin lelu kädessä, sitten maassa (appari ottaa lelun pois, jos koira ei ollut tarpeeksi nopea)
– kuunteluharkat, hämäyskäskyt…
– tarvitaan mm. tunnarissa, ohjatussa – kun koira joutuu odottamaan pitkään ja siitä pitäisi singahtaa nopeaan toimintaan
– räjähtävyys
vakaus > räjähtävyys
vakaus > kuuntelu > räjähtävyys
– jos odotusarvo on liian iso (ääntelyä, levottomuutta) – palkataan odottamisesta, yllätyspalkka tai siirtyminen eri tehtävään
– pelin alku – leikki, tauko, tarttuminen.
Molempina päivinä seurasimme tarkkana käytännön treenejä. Nyt en jaksa niistä sen enempää kirjoittaa, mutta ihan sellaisena yleiskuvana jäi mieleen, että aika perusasioista usein on ongelmat kiinni. Kun vain oivaltaisi aina mikä se on. Viretila on hyvin vaativa asia. Omista kriteereistään on kovin vaikea pitää kiinni – tämä olis kuitenkin se ehkä yksi tärkeimmistä -asia. Pitäisi pysähtyä miettimään ihan oikeasti miltä haluaa asian näyttävän ja miten treeni palvelee päämäärää.
Kiva viikonloppu! Tokokärpänen se surrasi…