Vesilahden Rautialassa kokoontui sekalainen seurakunta peltojäljen merkeissä 20.-22.7.2009. Alkuperin leirille piti osallistua useampi tosiharrastaja, mutta loppujen lopuksi kokoonpano oli tosiharrastajat RiikkaH ja Pirjo ja aktivointiharrastelijat Mari ja RiikkaB. Mutta yhtä kaikki, mukava oli; hyvää seuraa ja mielenkiintoista koirien treenailua. Kuin myös maittavaa ruokaa ja ihana ympäristö. Kaikinpuolin hauska kesäleiri!
Manantaina siis matkaan lähti Pirjo ja spkt Hippu ja Tyyne. Vähän myöhemmin paikalle ehtivät RiikkaH ja Henna sekä koirat Tuikku ja Taika. Riikan vanavedessä ajoi Mari sekä koko lauma Buda, Samppa ja Anni. RiikkaB ja Pilke ehtivät Vesilahdelle tiistaiaamuksi.
Rautialan päärakennus, vanha kappalaisen pappila.
RiikkaH:n, Hennan ja Marin majoitus, vanha muonamiehen mökki.
Pirjon ja RiikkaB:n valtakunta, luhtiaitta.
(rakennusten kuvat Pitopalvelu Päivärinteen nettisivuilta)
Maanatai-iltana tehtiin ”lämmittelyjäljet” Rautialan pihaan, lyhyeksi ajettuun nurmikkoon. Budan jälki oli aika tiheään namitettu, suora ja noin ~30 m pitkä. Ajoi ok, kiireellä, kuten sillä tapana nyt on ollut. Lopussa oli purkki, jolle ei yllättäen mennytkään itsenäisesti maahan vaan jouduin hieman vihjaamaan.
Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena ja kahvitermari täytettynä siirryimme läheiselle apilapellolle tallaamaan jälkiä. Budalle tein ”laatikon”, eli suora (ehkä 30 m) – kulma vasemmalle – 5 m – kulma vasemmalle – suora (ehkä 25 m). Mun etäisyyksien arviointikyky on ihan nolla, jäljet saattoivat olla jotain ihan muuta kuin tässä väitän, sorry! Budalla oli -kamala- kiire. Lajissa ei kuulemma saa tyylipisteitä siitä, että koira jäljestää rinta maassa ja pylly pystyssä 🙂 Oikeesti, koira väsyttää itsensä ihan turhaan, jos se rynnii ja koheltaa jäljellä. Siksi olisi toivottavaa rauhallinen ja tarkka suoritus. Kulmat meni Budalta hyvin ja loppupurkille itsenäisesti maahan.
Pilkelle tehtiin pellolla yksi lyhyt suora, ei askelia vaan ihan ura. Kiire-kiire oli silläkin, sille päätettiin tehdä seuraava jälki pihan lyhyeen nurtsiin ja selkeämmin askelia, joka askeleen kärjessä nami.
Tein Budalle pihalla yhden esineiden ilmaisutreenin. Esineitä oli viisi, Pirjolta lainattuja huopa- ja nahkaläpyköitä ja yksi hiusdonitsi. Puuesineitä en halua nyt ottaa tähän mukaan, kun näen Budan jo mielessäni makaamassa tunnarikapulalla ”hei, täällä se on”… Kaksi ensimmäistä meni sikäli hyvin, että se huomasi ne, mä pyysin maahan ja palkkasin. Ahaa, nää on siis tärkeitä, päätteli Buda ja alkoi nostamaan loppuja esineitä (tai siis olisi halunnut tuoda ne mulle ja jouduin käskyttämään irti ja maahan). Sikäli ymmärrettävää kun sille on niin paljon vahvistettu kaiken tuomista mulle ja nyt pitäiskin mennä esineelle maahan. Nooh, kyllä se tämänkin oppii, kunhan harjoitellaan…
Iltapäivällä tehtiin jäljet toiselle apilapellolle. Nyt tein Budalle jäljen, jossa oli kaksi ”laatikkoa oikealle” sivut oli noin 20 askelta, tähän tapaan:
Meni aika hienosti. Kulmat jarruttivat vauhtia ja koira huomasi, ettei ehkä kannatakaan ryntäillä. Kulmissa ei ollut nameja, namit 3-4 askelta ennen ja jälkeen kulmien. Namit oli ehkä vähän liian lähellä kulmaa, pari kertaa tuppas oikasemaan kulman, kun sai hajun namista ja ilmeisesti hokasi, että kulman jälkeen niitä nameja löytyy. Video on, mutta sen kesto on n 6 min ja Photobucket näköjään katkaisi sen 5 min kohdalla… Laitan sen nyt tähän, mutta täytyy tutkia, miten sen saisi näkyviin kokonaan. Lukijoille tiedoksi, kesto siis viisi minuuttia, luvassa ei ole vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Mutta kyllä siellä näkyy ainakin koiran häntä heinikossa 🙂
RiikkaH:lla meinasi mennä usko kun Henna-neiti päätti, ettei leirille ole tultu nukkumaan… Kuvassa uni on löytynyt, Marin ilmeestä päätellen 🙂 Oli kyllä sinnikäs tyttö, mutta nukahtihan se sitten viimein. Oli pienelle vähän liikaa virikkeitä, että olis malttanut.
Ohiajavien autoilijoiden ilmeet oli hauskoja, oli ehkä vaikea arvailla miksi yksi istuu lastenvaunujen kanssa pellolla ja muutama muu tyyppi pyllistelee siellä pidemmällä 😀
Pilkelle tehtiin jälki pihanurtsille. Nyt sitä pidätettiin, niin ettei se päässyt rynnimään, vaan oli tarkoitus opettaa sille, että kannattaa tarkasti haistella kaikki askeleet. Pilke hieman ahdistui, kun sitä estettiin ja reveleissä roikkui sekä Riikka että Pirjo… No, loppupätkä meni niin kuin oli tarkoituskin. Mietittiin kovasti, millä vakavuudella pieneltä vaaditaan tarkkaa askelien haistelua, kun tähtäimessä ei kuitenkaan ole mikään kisasuoritus vaan koiran aktivointi ja hupi ja hauskuus… Lopputulema oli, että koitetaan kuitenkin opetta sille perusteet mahdollisimman ”oikein” ja kun ne on hallinnassa, on vara tehdä vapaammin ja niin kuin homma pysyy vielä hauskana koiran mielestä. Kaikilla koirilla on nenä ja haistelu – jäljestys on niiden luontaisia taitoja, kaikkien koirien pitäisi saada tehdä nenähommia! Muodossa tai toisessa, jäljestystä tai vaikka namin piilotusta kotosalla 🙂
Ilta sujuikin sitten syödessä, saunoessa (Mari ja RiikkaB kävivät myös uimassa, joka erikseen mainittakoon koska vesi oli huomattvan kylmää…) ja istuskellen ja grillaillen pihamaalla. Korkattiin myös Pirjon mansikkakuohuviini ja toivottelimme toisillemme hyviä jälkiä! Mukavaa. Pilke osoittautui oivaksi leiriläiseksi, mennä touhotti, mutta tyyntyi autossa häkkiinsä ja osasi olla ihan rauhaksiin omassa huoneessakin. Yöllä se valitsi nukkumapaikakseen avoimen häkkinsä. Hieno pieni koira! Tämä on sen ensimmäinen leiri ja ylipäätään reissu yön yli pois kotoa. Mukava, että sen kanssa tuntuu reissaaminen olevan helppoa, se helpottaa elämää! Tiistai-iltana se tutustui myös elämänsä ensimmäiseen saksanpaimenkoiraan, kun iltapissitykselle osuivat Hipun kanssa yhtäaikaa. Aika jännittävää, sano Pilke! Hyvä että oli mukava tuttavuus, saksanpaimenkoirat ei aina ole helppoja pienille koirille.
Corgit selviytyivät reissusta myös loistavasti. Olin etukäteen huolestunut, miten ne jaksavat ja miten Sokko-Samppa selviää vieraassa paikassa. Vielä mitä! Anni oli oikein terhakkaana; joko sillä on lääkitys kohillaan tai sitten se vaan piristyi kun pääsi vihdoinkin reissuun! Sokko-koiran kanssa on kaikkea pientä, yhtäkkiä tajusin, että mun täytyy varmistaa, että Samppa saa juotua kun eihän se tiennyt missä vesikuppi on… No toisen päivän iltana se oli jo oppinut kupin paikan ja ihan itse kävi juomassa. Onhan corgit tottuneita reissaajia ja ei nytkään ollut siis ongelmia. Huoneessakin olivat ihan hipihiljaa, vaikka oven takana kuljettiinkin. Mitä nyt Samppa ulvoi unissaan ekana yönä niin, että emäntä havahtui unestaan 🙂
”Haloo! Täällä pidetään vanhoja koiria vangittuina, vaikka pitäis päästä etsimään nameja!!”
Annin nenä muotoutui varmaan uudelleen reissun aikan, se kehitti erilaisia tyylejä roikottaa kuonoaan kaltereiden välissä (kuvassakin se oikeasti nojaa kirsullaan häkin pinnaan)…
RiikkaH:ta hieman koeteltiin. Riikka oli ehkä kaikkein innokkain leirille lähtijä ja ensin Henna ei suostunut nukkumaan päivällä ja sitten Taika sai mahansa sekaisin jälken palkkana annetuista sydämistä ja juoksutti emäntäänsä ulkona koko tiistain ja keskiviikon välisen yön. Henna kyllä nukkui silloin 😉 Taikan kanssa ei pystynyt siis keskiviikkona enää harrastamaan, joten heidän väsynyt laumansa lähti kotiin jo aamupäivällä.
Leiriläisten aina vaan harventunut joukko siirtyi taas pellolle, sille jolla olimme edellisen päivän aamuna. Uusi jännittävä elementti tuli mukaan, eli harhajäljet. Tein Budalle vastaavanlaisen kulmahässäkän kuin ed. päivänä (peilikuva, namit kauempana kulmista), mutta nyt sen poikki meni useampia edellisen päivän jälkiä ja meidän poistumisjälkiä niiltä. Buda meni hienosti, kiire on tasaantunut, kulmat meni muistaakseni pääsääntöisesti hyvin, yhdellä se teki jonkin kiepin… Ensimmäinen poikittainen harhajälki aiheutti hieman ihmettelyä, mutta loppujäljestä ei Buda niihin seonnut. Jonkun se tarkisti, pahemmin edes siirtämättä jalkojaan oikealta jäljeltä. Verrattoman hauska pieni koira mulla!
Pirjo ja Hippu
Hippu esineellä
Tyyne
Vielä lyhyet tyylinäytteet leirimme saksalaisjoukkueelta:
Hippu
Tyyne
Pilkelle tehtiin taas pihanurtsijälki, teimme virheen ja se sai katsoa, kun Riikka teki jäljen. Ei hyvä, jälki meni aika sähellykseksi, kun se ehti kerätä odotellessaan niin kovat kierrokset, ettei työskentelystä tahtonut tulla mitään. Riikalle tais tulla hiki…
Sitten teimme vielä Budalle esinejäljen, eli pellolle 10 askelta – esine – 10 askelta – esine jne. Esineitä oli yhteensä viisi, jäljellä ei ollut nameja kuin paalulla muutama, ei loppupalkkapurkkiakaan. Ekat kaksi esinettä oli purkinkansien päällä. Niille Buu meni itsenäisesti maahan, sai palkan multa. Kolmas, joka oli ilman kantta > yritti tuoda sen mulle. Käskytin maahan ja palkkasin. Loputkin meni vähän sähläyksenä > meni kyllä maahan, mutta nosteli esineitä kuitenkin suuhunsa. Huoh. No, asia saa jäädä hautumaan ja täytyy keksiä siihen plän.
Pilkelle tehtiin jälki taas nurtsille, mutta nyt niin ettei se ollut näkemässä ja kuumentamassa itseään… Kaulapanta myös vaihdettiin valjaisiin. Wau, Pilke teki tosi hienon jäljen! Nyt pysyi maltti touhussa, nenä maassa ja se työskenteli intensiivisesti tarkistellen kaikkia askeleita. Jes, hieno pieni jälkikoira!
Lounaan jälkeen sitten teimme loppusiivousta ja hengailimme pihalla. Jottei Buda unohtaisi totuutta, teimme vielä yhden tokoharkan… Koira oli selkeästi väsynyt, mutta silti työskenteli innokkaasti ja hyvällä ilmeellä, jes! Tein nurmikentälle ruudun. Vähän aikaa pyörimme nurtsilla, että tuo taas tiesi mistä lajista on kyse. Lähetys merkille, ok. Lähetys ruutuun, just ja just ok… Meni hyvällä laukalla, etumerkeistä sisään, mutta jäi vähän liian eteen ja oikeaan laitaan. Pirjo istuksi muina naisina kehän laidalla ja heitti Budalle palkan. Yllätysmomentti toimi, mitä nyt purkki lensi vähän liian eteen eli ulos ruudusta. No, ei hätiä mitiä. Vein Budan merkille ja lähetin sen siitä uudelleen, nyt se meni taas lujaa ruutuun ja hienosti todella ideaalipaikkaan, ja Pirjo heitti purkin. Jes!
Riikka teki meille ohjatun. Juu, kova oli into kyllä mennä kapulalle, olis mennyt jopa oikealle (oikeanpuoleinen), mutta oho, merkki unohtui… No, uudella lähetyksellä todella hieno ja napakka merkki ja hyvä nouto! Jes.
Pirjo teki meille tunnarin. Kun sain luvan kääntyä oikein päin, itse häkellyin, kun en nähnyt kapuloita ollenkaan. Ei ole treenattu nurtsilla, ei. Epäröin sen verran, että Buda lähti ennen lupaa. No, annoin mennä ja se teki nopean ja varman haistelun ja itsevarmana toi mulle oman. Hieno homma. Toivottavasti lupa varaslähtöön ei jää päälle…
Sitten tehtiin vielä seuraamista, kun Pirjo huomautti ihan aiheellisesti mulle vinoista perusasennoista ja väljistä täyskäännöksistä… Namijuoksutuksella tein pari stoppia, ok. Loppuun vähän temputusta ja sitten alkoikin olla jo päivän työt tehty. Hyvä mieli jäi näistä treeneistä.
Pirjo ihmetteli Budan pitkää ravia, sakemanni-ihmisen mielestä kuulemma oikein kaunista ja matkaavoittavaa 🙂 Budan sisällä asuu pienenpieni saksalainen…
Olipas hauska leiri! Kiitos paljon kaikille mukanaolleille!
Rämsälän elämää 