Olin kutsuttu tuomariksi koiratanssikisoihin Joensuuhun 20.10. Nooh, onhan se matka vähän pitkä… Mutta ei lainkaan niin pitkä kun yhdistetään siihen pieni syysretki Sotkamoon! Juhuu ja Scudolle kyytiä. Matkaan lähtivät Mari ja Riikka, sekä musteista 3/4, Pilken jäädessä Janoksen kanssa kotimieheksi.
Kun lähtee aikaisin aamulla, ehtii pitkälle… Kelit oli sellaiset, että etukäteen jännitti mahtaako talvi yllättää autoilijan. Mutta ei, hyvät kuivat kelit oli koko viikonlopun ajan ja pikkupakkasta sopivasti.
Koiratanssikisat olivat Itä-Suomen ensimmäiset. Kilpailijoita oli kokonaiset 6 FS- ja 2 HTM-luokissa. Kaikki alokasluokkalaisia. Mutta tästä se lähtee. Halli oli suht lämmin ja mattopohjainen, pieni, mutta koiratanssikisoille oikein riittävä.
Vähän pimeä kuva, mutta ihmiset ovat kaikki hymyssäsuin. Koiratanssi on iloinen laji 🙂
Freestylen kolme ensimmäistä.
Ja sitten Hesen kautta kohti Sotkamoa, Joensuuhun ei nyt tällä kertaa paljoa ehditty tutustua.
Arja oli lämmittänyt meille ”mummonmökin” oikein lämpimäksi ja siellä oli niin kodikasta ja ihanaa. Herkullinen eväskori oli meille pakattu ja kaikki. Se vaan on kumma kun kaikki on kutistunut sitten lapsuusaikojen, huoneet, huonekalut, kaikki…
Aamulla herättiin tyyneen sumuun.
Mökin pihaa
Serkkujen lapsuudenkoti, ”Kukkula”, siintää sumun läpi.
Tähän postiluukkuun ei ehkä sunnuntai-Hesaria jaeta? 🙂
Millä nää oikein kastelee näitä pelorgonioitaan? Ihme hortonomeja koko suku…
Los Lobos reissussa. Juu-u, se sama…
Joulu on tulossa ( tai mennyt?)
Tyyni järvi ja Syntiniemi
Välke löysi veden
Pääsimme taas käymään Norossa. Remontti on taas edistynyt. Tarkistimme lähimetsää ja löytyihän sieltä, niitä suppilovahveroita. Ja muutamia jo jäätyneitä kanttarellejakin.
ja kaikennäköisiä marjojakin ois ollut.
”Budan maha loistaa” sano kuvaajaa…
No nii, äkkiä! Kaikki kolme hetken paikoillaan. Ei ehdi mitään valotuksia säätää, hetki on lyhyt…
… ja sit ne meni jo. Buda kysyy ”maksetaanko tästä? Mä voin kyllä…”
Tapiolan niemessäkin oli järvi ihmeellisen tyyni. Yleensä siellä tuulee aina ja järvessä on vaahtopäitä. Paitsi jos se on jäässä…
Kyllä se talvi taitaa tulla.
Tapiolan lämpimästi kutsuva kuisti ♥
Tällä kertaa tosiaan yövyttiin mökillä, ettei Tapiolan rauha järkyttyisi ihan alvariinsa… No, Buda onnistui silti täällä käydessämme säikyttämään talon vanhan kissan. Kaksi kertaa. Oijoi. Kissa on aina ennen ”osannut” pysyä näkymättömissä, kun meidän koirat on olleet kylässä, mutta siitä on tainnut tulla vähän vanha ja ehkä se unohti että me ollaan siellä 😦 Harmillista ja pahoittelut.
Näiden kahden nuorimman älykääpiön mielestä reisuun lähtö vissiin tarkoitta ”jee, non-stop-painia! jee! Sänkypainia, ihan parasta! Sohvapainia, ihan parasta!” Huoh.
Täällä mökillä tuli vietettyä kesä jos toinenkin mummon hellässä (ja rautaisessa) huomassa. Vinttikamarissa pelattiin mummolta salaa korttia ja kun kuultiin hänen askeleensa portaista, kortit piilotettiin äkkiä kamiinaan (jota ei käytetty). Tosin, tämä koski vain sadepäiviä koska muutehan oltiin kaikki kesät ulkona. Ja mieluiten järvessä. Voooi, niin nostalgista.
Ja tuota tiilimuuria muistan aina lapsena ihmetelleeni – miksi se on maalattu negatiivivärein? No, ei sen väliä, mutta sitä mä muistan ihmetelleeni.
Ennen kotiinlähtöä oli käytävä Hiukassa kävelyllä.
Buda
Välke
Pyyleväkin joutui juoksemaan ihan tosissaan.
Koirat pelas ”Mustaa miestä”. Nuoret juoksi ja Buda oli se musta mies.
Praha ihmetteli ihan samaa asiaa kuin minä pienenä. Miten se on mahdollista kun kuivalle hiekalle kaivaa kuopan niin sen pohja täyttyy vedestä…?
Välke väitti, ettei vesi ole yhtään kylmää vielä.
Praha, tunnetaan myös nimellä Rapa.
Kalpeanaama mustien kanssa 🙂
”Äiti sä et ikinä usko kuinka paljon siellä oli hiekkaa, ihan hirrrrrveesti hiekkaa! Ihanaa hiekkaa! Jee!”
Miksi Hiukan uimarannalle on nimenomaan schipperkeiltä pääsy kielletty? Mudin kuvaa ei ollut… Ja juu, ei me oltu siinä ihan uimarannalla vaan ”taka-Hiukassa”.
Heippa taas Sotkamo! Sinne se jää…
Rautavaaralla täytyy näköjään aina pysähtyä. Kesällä pysähdyttiin markkinoilla ja nyt piti tarkistaa kirppis. Keikkatarjouskin saatiin; sohvanroudausta ehdotettiin pakulla, mutta harmi kun oli auto täynnä 🙂
Toinen vakipysähdyspaikka on Kuopion Ikea. Me ollaan siellä jo ihan kanta-asiakkaita! Lihapullilla jaksaa kotiin.
Ja niin pieni on Suomi ja niin liikkuvaisia Tervakoskelaiset, että Kuopion Ikeassa piti törmätä Annukkaan. Moi vaan! Hauskaa.
Mulla se keittiöremontti on tekemistä vailla ja täältä ois saanut tollasen näpsäkän kompaktin ratkaisun. Ja halavalla.
Rämsälän elämää 
Vastaa